Terve ja toimintakykyinen ikääntyminen on muutakin kuin lääketieteellistä hoitoa. Ikääntyneiden hoivassa, hoivakodeissa ja ikääntyneiden asumisyhteisöissä asuvien ihmisten hyvinvointia arjessa edistävät liikunta, sosiaaliset suhteet, merkityksellinen osallistuminen ja itsenäisyys.
Terve ja toimintakykyinen ikääntyminen ikääntyneiden hoivassa tarkoittaa asukkaiden fyysisten ja henkisten kykyjen ylläpitämistä, osallistumista arkeen ja mahdollisuutta tehdä asioita, jotka ovat heille tärkeitä. Hoivapalvelujen tarjoajat voivat tukea tätä luomalla elinympäristöjä, jotka kannustavat liikkumaan ja helpottavat ihmissuhteiden ylläpitämistä, tarjoamalla helposti saatavilla olevaa tietoa ja mahdollistamalla asukkaille itselle merkityksellisiä valintoja. Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen toimintakyvyn kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi niin, että se mahdollistaa hyvinvoinnin vanhuudessa. Siihen kuuluvat ihmisen fyysiset ja henkiset kyvyt, hänen elinympäristönsä sekä niiden välinen vuorovaikutus.
WHO: Terve ja toimintakykyinen ikääntyminen ja ihmislähtöinen hoiva
Ikääntyneiden hoivapalvelujen tarjoajille tämä tarkoittaa sitä, että huomio kiinnitetään myös sovittujen tapaamisten ja kliinisten hoitotoimenpiteiden ulkopuolelle. Myös arjen elinympäristöllä on merkitystä: saavatko asukkaat tietoa tapahtumista, voivatko he osallistua toimintaan, pitää yhteyttä perheeseensä ja valita, miten viettävät aikaansa.
Terveessä ja toimintakykyisessä ikääntymisessä keskitytään toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja itsenäisyyden ylläpitämiseen eikä vain sairauden puuttumiseen. Hoivakodissa tämä tarkoittaa, että jokaista asukasta tuetaan hänen yksilöllisten tarpeidensa, terveydentilansa, mieltymystensä ja kykyjensä mukaan.
WHO:n eurooppalaisessa raportissa liikunnasta, ravitsemuksesta ja terveestä ja toimintakykyisestä ikääntymisestä korostetaan, miten liikunta ja ravitsemus edistävät toimintakykyä, liikkuvuutta ja itsenäisyyttä vanhuudessa. Nämä eivät ole vain kliinisiä kysymyksiä, vaan ne ovat myös osa ihmisten arkisia kokemuksia.
Hoivapalvelujen tarjoajat eivät voi hallita kaikkia asukkaan terveyteen vaikuttavia tekijöitä, mutta he voivat auttaa luomaan elinympäristön, joka tukee liikuntaa, sosiaalisia yhteyksiä, osallistumista ja henkilökohtaisia valintoja. Siksi asukkaiden osallisuus on tärkeää.
Liikunta on tärkeä osa tervettä ja toimintakykyistä ikääntymistä. WHO:n mukaan liikkumiseen voi kuulua kävelyä, tanssia, kotitöitä, kuntoilua ja muita energiaa kuluttavia toimintoja. Ikääntyneille, joiden liikkuvuus on heikentynyt, ovat tärkeitä myös tasapainoa tukevat ja kaatumisia ehkäisevät harjoitukset. Sopiva aktiivisuuden taso riippuu kunkin henkilön kyvyistä ja terveydentilasta. Katso WHO:n ohjeistus liikunnasta ja ikääntyneistä.
Hoivakodeissa liikkumismahdollisuuksien tulisi sopia asukkaiden päivittäisiin rutiineihin ja yksilöllisiin hoitosuunnitelmiin. Ryhmäliikunta voi sopia yhdelle asukkaalle, kun taas toinen voi hyötyä tuetusta kävelystä, kevyestä liikkumisesta tai osallistumiseen kannustavasta toiminnasta.
Haasteena ei ole pelkästään sopivan toiminnan järjestäminen. Asukkaiden on myös saatava tietoa tarjolla olevasta toiminnasta ja koettava, että he voivat osallistua siihen. Yhteistilassa esillä oleva aikataulu tavoittaa asukkaat, jotka kulkevat sen ohi säännöllisesti, mutta se ei välttämättä tavoita niitä, jotka viettävät enemmän aikaa huoneissaan tai tarvitsevat tiedon eri muodossa.
Digitaaliset infonäytöt ja huonekohtaiset näytöt voivat helpottaa toiminta-aikataulujen, muistutusten ja hyvinvointia koskevien tietojen saatavuutta. Ne eivät korvaa asianmukaisia liikuntaohjelmia, ammattilaisten ohjausta tai henkilökunnan kannustusta, mutta ne voivat auttaa asukkaita löytämään jo tarjolla olevaa toimintaa ja osallistumaan siihen.
Terveeseen ja toimintakykyiseen ikääntymiseen liittyy myös sosiaalinen ulottuvuus. Ihmissuhteet, merkitykselliset aktiviteetit ja yhteenkuuluvuuden tunne voivat vaikuttaa siihen, miten ihmiset kokevat arkensa.
WHO pitää sosiaalista eristäytyneisyyttä ja yksinäisyyttä tärkeinä terveyteen vaikuttavina tekijöinä. Arvioiden mukaan noin 11,8 % maailman ikääntyneistä kokee yksinäisyyttä. Sosiaaliseen eristäytyneisyyteen ja yksinäisyyteen liittyy vaikutuksia fyysiseen ja henkiseen terveyteen, elämänlaatuun ja elinikään.
Nämä luvut kuvaavat maailmanlaajuista ilmiötä, eivät jokaisen hoivakodin tilannetta. Ne kuitenkin korostavat, miksi mahdollisuuksiin luoda sosiaalisia yhteyksiä kannattaa kiinnittää huomiota ikääntyneiden hoivassa.
Sosiaalinen osallistuminen voi saada monenlaisia muotoja yksilöllisistä mieltymyksistä ja kyvyistä riippuen. Se voi tarkoittaa keskustelua perheen kanssa, ryhmätoimintaan osallistumista, kulttuuriohjelmista nauttimista, harrastamista tai yhteisön tapahtumien seuraamista. Hoivapalvelujen tarjoajat voivat luoda tilaisuuksia tällaiseen vuorovaikutukseen olettamatta, että kaikki asukkaat haluavat osallistua samalla tavalla.
Digitaalinen viestintä voi tukea näitä pyrkimyksiä helpottamalla tiedonsaantia ja auttamalla asukkaita pitämään yhteyttä laitoksen ulkopuolella oleviin ihmisiin. Pelkkä laitteen tarjoaminen ei kuitenkaan automaattisesti vähennä yksinäisyyttä. Teknologiasta on eniten hyötyä silloin, kun se mahdollistaa merkityksellistä vuorovaikutusta ja täydentää asukkaiden hyvinvoinnin laajempaa tukemista.
Asukkaiden osallisuus ymmärretään joskus lähinnä osallistumisena järjestettyyn toimintaan. Käytännössä siihen kuuluvat myös pienet päätökset, joiden ansiosta ihmiset voivat pysyä mukana omassa elämässään.
Asukas saattaa haluta tarkistaa päivän ruokalistan ennen aterian valitsemista, nähdä, mitä toimintaa on tarjolla, lukea paikallisuutisia, katsoa suosikkiohjelmaansa tai ottaa itsenäisesti yhteyttä perheenjäseneen. Tietojen saatavuus voi auttaa tukemaan näitä valintoja.
Jos tietoa on vaikea löytää, asukkaat saattavat joutua turvautumaan henkilöstöön saadakseen vastauksia tavallisiin kysymyksiin tai selvittääkseen, mitä on tarjolla. Hyvin suunniteltu digitaalinen viestintäkanava voi helpottaa joidenkin tietojen saatavuutta ja samalla vapauttaa henkilöstön tarjoamaan asukkaiden tarvitsemaa henkilökohtaista tukea ja hoivaa.
Tämä lähestymistapa heijastaa WHO:n painotusta ikääntyneiden ihmisten yksilökeskeiseen ja integroituun hoivaan, jossa huomioidaan yksilölliset tarpeet, mieltymykset ja toimintakyky.
Tavoitteena ei ole digitalisoida jokaista vuorovaikutustilannetta. Tarkoituksena on tarjota asukkaille enemmän mahdollisuuksia osallistua, tehdä valintoja ja saada tietoa itselleen sopivilla tavoilla.
Ikääntyneiden liikkuvuus, näkö, kuulo, kognitiiviset kyvyt ja digitaaliset valmiudet vaihtelevat. Digitaalinen palvelu, jota yksi henkilö käyttää helposti, voi olla toiselle vaikea. Siksi saavutettavuus tulee ottaa huomioon alusta alkaen eikä vasta järjestelmän käyttöönoton jälkeen.
Käyttöliittymien tulee olla helppokäyttöisiä, tekstin luettavaa ja olennaisten tietojen selkeästi esillä. Asukkaille tulisi mahdollisuuksien mukaan tarjota sopivia vaihtoehtoja, jos jokin laite tai vuorovaikutustapa ei sovi heille.
Erityisesti hoivaympäristöihin suunniteltu teknologia voi auttaa vastaamaan näihin tarpeisiin. Binero ja Hiboxin Smartroom Care -ratkaisu tuo tietoa, viihdettä ja viestintää hallinnoituihin televisioihin ja näyttöihin hoivakodeissa ja ikääntyneiden hoivaympäristöissä. Henkilökunta voi välittää viestejä ja muistutuksia huoneiden näyttöjen tai tablettien kautta, jolloin tärkeät tiedot ovat saatavilla siellä, missä asukkaat viettävät aikaansa.
Binero ja Hiboxin CareCall-palvelu on suunniteltu auttamaan asukkaita pitämään yhteyttä perheeseen ja ystäviin tuettujen laitteiden avulla. Niihin kuuluvat hoivapalvelun tarjoajan toimittamat hallinnoidut televisiot, vuoteen vieressä olevat päätelaitteet ja tabletit.
Nämä ominaisuudet voivat helpottaa viestinnän käyttöä. Niiden todellinen hyöty riippuu siitä, miten teknologia toteutetaan, voivatko asukkaat käyttää sitä vaivattomasti ja miten se täydentää nykyisiä hoitokäytäntöjä.
Asukkaiden osallisuus riippuu pitkälti hoitohenkilöstöstä, joka tuntee asukkaiden tarpeet ja tarjoaa osallistumiseen tarvittavaa apua. Digitaalisen teknologian tulisi tukea henkilöstön työtä sen sijaan, että se loisi uuden erillisen järjestelmän hallittavaksi.
Keskitetty sisällönhallinta voi esimerkiksi auttaa henkilöstöä päivittämään tietoja yksittäisissä näytöissä, huoneryhmissä tai koko hoivayksikössä. Rutiiniviestit, toimintojen aikataulut ja muistutukset voidaan välittää yhtenäisen kanavan kautta, jolloin henkilöstölle jää aikaa suoraan viestintään ja henkilökohtaiseen tukeen.
Binero ja Hiboxin hoivaympäristöihin tarkoitetuissa ratkaisuissa yhdistyvät asukkaille suunnatut näytöt sekä keskitetysti hallinnoidut tieto- ja viestintätoiminnot.
Hoitopalvelujen tarjoajille tärkeä kysymys ei ole se, kuinka monta näyttöä tai laitetta on asennettu. Olennaista on, auttaako teknologia asukkaita saamaan tietoa, osallistumaan toimintaan ja ylläpitämään yhteyksiä sekä sopiiko se henkilöstön työnkulkuihin.
Digitaalisen teknologian käyttöönotto ei automaattisesti paranna asukkaiden hyvinvointia. Hoitopalvelujen tarjoajien tulisi asettaa selkeät tavoitteet ja arvioida, tuottaako käyttöönotto merkityksellistä muutosta.
Jos tavoitteena on esimerkiksi helpottaa toimintaan osallistumista, tarjoajat voivat arvioida, ovatko asukkaat paremmin perillä aikataulusta ja onko osallistuminen muuttunut. Jos tavoitteena on tukea yhteydenpitoa perheenjäseniin, voidaan selvittää, pystyvätkö asukkaat ottamaan yhteyttä tai pitämään yhteyttä helpommin. Jos tavoitteena on helpottaa tiedonsaantia, asukkailta ja henkilöstöltä voidaan kysyä, onko tarvitsemiensa tietojen löytäminen helpottunut.
Hyödyllisiä mittareita voivat olla esimerkiksi:
Mittareita tulee tulkita asiayhteydessään. Muutoksia osallistumisessa tai viestinnässä ei voida automaattisesti lukea teknologian ansioksi, sillä myös henkilöstöresurssit, asukkaiden terveydentila, ohjelman laatu ja muut tekijät vaikuttavat tuloksiin. Tavoitteena on selvittää, mikä toimii kussakin hoivaympäristössä, ja tehdä tarvittaessa muutoksia.
Mikään yksittäinen toimenpide ei voi taata tervettä ja toimintakykyistä ikääntymistä. Kaikilla on oma roolinsa: liikunnalla, ravitsemuksella, kliinisellä hoidolla, sosiaalisilla yhteyksillä, mielekkäällä osallistumisella ja sopivalla elinympäristöllä.
Digitaalinen teknologia voi tukea joitakin näistä osa-alueista parantamalla tiedon ja viestinnän saatavuutta. Se ei kuitenkaan voi korvata hoitotyöntekijää, saada jokaista asukasta tuntemaan yhteyttä muihin tai toimia hyvin suunnitellun ohjelman korvikkeena.
Binero ja Hibox haluavat asukkaille suunnatun teknologian avulla luoda ympäristön, jossa yhteydenpito on helpompaa. Niiden ratkaisut ikääntyneiden hoivaan tarjoavat yhden tavan tuoda viestintä, tieto ja viihde osaksi asukkaiden arkea.
Laajemmin ajateltuna terveyteen ei vaikuta vain kliininen hoitotilanne. Siihen vaikuttaa myös elinympäristö, jossa asukkaat viettävät päivänsä.
Terve ja toimintakykyinen ikääntyminen alkaa jo kauan ennen kuin lääkäri astuu sisään. Sitä tukevat ihmisten mahdollisuudet liikkua, luoda yhteyksiä, osallistua ja tehdä itselleen merkityksellisiä valintoja arjessa.
Meitä motivoi auttaa asiakkaitamme saavuttamaan entistä enemmän innovaatioita ja kustannustehokasta IT:tä. Keskustele asiantuntijamme kanssa, niin kerromme mielellämme lisää.
